(Pyhä)Bokserit miehelle

Kaava on vuodelta 1997, vaikka sen jälkeenkin on julkaistu boksereiden kaava (viime vuonna). Mutta mitäpä sitä hyvää vaihtamaan?

Edessä valehalkio mieheni toiveesta. Kulkuset ei karkaa, mutta tietää kuitenkin miten päin puetaan päälle. :D

Olen ommellut boksereita aluksi veljelleni <3, jonka palautteesta muokkasin kaavaa vähän (lahkeita pidemmäksi). Sitten aloin seurustella mieheni kanssa, ja hän kun käyttää myös tällaisia mukavan rentoja boksereita, oli aika ilmeistä että ne alushousut menee nykyisin miehelleni. Kaikille kun ei ehdi millään ommella, vaikka kaikki tietenkin oikeasti haluaisivat, että minä ompelisin heidän kaikki vaatteensa tietenkin. Mutta mikä siinä on, että kaupoissa ei ole enää tämän mallisia boksereita, vaan ne on niitä slim fittejä?!

Kaava on siis Suuresta Käsityölehdestä 10/1997. Piirsin kaavat kuitenkin uusiksi 2011 kuopuksen syntymää edeltävänä iltana (en tosin tiennyt sitä vielä silloin), koska en muuton jäljiltä löytänyt mitään piirtämiäni kaavoja! Löytyivät kyllä myöhemmin, mutta en ole yhtiäkään niistä kaavoista käyttänyt enää. Kaavoissa oli jostain tuntemattomasta syystä n.20 cm ylimääräistä vyötärön ympäryksessä! olikohan se sittenkään oikea kaava...Onneksi en ommellut vyötäröä tai lahkeensuita ennen kuin mies tuli kotio töistä ja sovitti ja saatiin todeta että huhhuh- ihan liian isot!

Takaa. Olis ehkä siistimpiä kuvia jos jaksais silittää ompeluksen ennen kuvaamista. ;)

Trikoo on ostettu Eurokankaan palalaarista. Luulin ostavani mustaa, mutta kotona huomasin sen olevan tumman sinistä (ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy). Kuvissa tämä näyttää kyllä liian vaalealta - on oikeasti tummempaa.

Napit olen tehnyt ehkä yläasteella Cernit-massasta ajatuksella "kyllä näitä vielä joskus tarvitsee".

 Ja minä kun en ole mikään kamera-expertti, niin en ymmärrä yhtään, miksi näissä parissa kuvassa sininen on muuttunut harmaaksi?! Liittynee jotenkin valoon..Luonnon valossa kuitenkin on kaikki kuvat otettu ilman salamaa. Tikkaukset on oikeasti vihreät, kuten myös hand made-napit, silmäsi eivät siis valehtele. Eikä kamera.

Vyötärön tuplatikkaukseen on parikin syytä: ensinnäkin, onhan tyo nyt aika siistin näköinen! Ja erilainen kuin mitä olen milloinkaan nähnyt/tehnyt, ja toiseksi 1.tikkaus tuli niin ylös, että saumat olisivat alkaneet törröttää ulos housuista.

Mieluisat on, "ei näitä voi töihin laittaa, kuluvat liian nopeasti". Että sellaiset pyhäpöksyt. :)

Näistäpä en näytä sovituskuvaa! Senkin pervot! ;D

Teekutsut virkaten

Virkatut liinat ovat kirppislöytöjä.

 Virkkasin esikoiselle 3-vuotislahjaksi (siis jo viime syksynä) tällaisen soman teeastiaston Suuren käsityölehden ohjeilla (SKL 5-6/2012, kesäliite). Oikeasti teekuppeja ja -lautasia on vielä yksi pari, mutta en millään löytänyt sitä kuvaan. Kupit ei oikein meinanneet pysyä muodossaan, kunnes sain vinkin, että kannattaa laittaa pahviympyrä kupin pohjalle, jolloin muoto säilyy. Harmi vaan, että 1,5-vuotiaasta on kauhean kiva kaivaa se pahvi pois tuolta ja pistää piiloon johonkin ihan muualle. Pitääköhän sittenkin virkata "teen pinta" ruskeasta langasta ja täyttää kupit vanulla...

Muffini ja kakkupala on virkattu Suuren käsityölehden ohjeella, joka oli numerossa 2/2011. Kakkupalan virkkaaminen aloitetaan kuorrutteesta, "terävästä" kulmasta. Silmukoita lisätään kunnes pala on tarpeeksi iso. Kulmiin lisätään pari kiinteää silmukkaan, sitten aletaan erivärisillä langoilla kiertää palaa. Ohjeessa neuvottiin, että pohjapala virkataan erikseen ja ommellaan vanulla täytetyn kakkupalan pohjaan. Minä tein kuitenkin niin, että vaihdoin viimeisen värikkään langan (ylemmässä kuvassa pinkki) jälkeen vaalean ruskean ja jatkoin suoraan pohjan virkkaamisen kiinni kakun reunoihin. Ennen sulkemiskierrosta täytin kakkupalan vanulla. Langanpätkät jää kakun sisään, eikä niitä tarvitse erikseen päätellä.

Lankoina kaikenlaisia jämiä; mohairia (tai vastaava), Nalle-lanka, 7 veljestä.. ja paljon muuta mistä ei pysty sanomaan, mitä ne on.

 Muffinin nonparelleina on ompelulangalla ommeltuja välihelmiä (niitä on vissiin liian vähän, kun ei se 1,5-vuotias ole niitä yrittänyt syödä).
Taustalla oleva virkattu liina on jonkun muun käsialaa, kirpparilöytö. Nämä valokuvat olen ottanut jo silloin ensimmäisten kevät-auringon paisteiden aikaan, mutta olivat unohtuneet kansioon...

Kuppi ja tasseli lähikuvassa

 Valkoinen lanka on jotain Novitan puuvillaa, lila lanka kirpparilöytö.

Näihin herkkuihin saa upotettua hienosti ne viimeisetkin langanpätkät, kun kakussa on niin monta kerrosta (jotain 8). Minttusuklaakakun olen koristellut valmiilla satiininauharuusulla (muistiin itselleni: ei kestä pienten lasten leikkejä), vadelmakermakakkua koristaa omasta päästä virkattu vadelma ja mintun lehdet, mansikkakermakakussa on nonparelleja päällä (lasisia välihelmiä, muistiin itselle: ei tosiaankaan kestä pikkulasten leikkejä kun on ihan liian ihanaa pureskella niitä irti. Odottaa kuopuksen kasvamista kaapissa) ja porkkanakakussa on herkullinen voi-tuorejuusto päällinen koristeltuna omasta päästä virkatulla "sokerimassa" porkkanalla.

Teepannun kansi oli pitkään irtonainen, kunnes tajusin että ei se pysy ikinä tallessa. Niimpä ompelin sen sentin matkalta kiinni (ei näy kuvissa kun tein sen kuvien oton jälkeen :D). 

Jossain vaiheessa voisi tehdä vaikkapa huovasta lusikat sopimaan settiin. Lisäksi aion tehdä prinsessakakun, johon ohje on Suuressä käsityölehdessä 2/2012. Sellaista ainakin on esikoisen suunnalta toivottu.

Kerro ihmeessä, jos sait tuosta kakkupalan virkkausohjeesta niin paljon selvää, että pystyit pelkästään sen perusteella virkkaamaan herkkupalan! :D
Millä kaikella sinä olet koristellut virkattuja/ommeltuja kakkupaloja?

Pieleen menneet ompelulanit ja niiden tuotokset

Kyllähän se vaan nyt on myönnettävä, että en oikein osannut järjestää ompelulaneja. Ja kun siitä on jo muuan viikko aikaa, asialle voi jo nauraa. Mutta silloin ei kyllä naurattanut. Tuolloin en ollut vielä Facebookissa, enkä tajunnut IRC-galleriassa asiaa mainostaa kun en ollut sinnekään aikoihin loggautunut.

Silti kuitenkin...

En halua missään nimessä syyllistää ketään, miksi näin kävi, mutta haluan jakaa kokemukseni kaikkien kanssa koska tästä tuli niin hyvä tarina. Päivä oli kerrassaan epäonnea täynnä. Sinnillä sain molempien tyttöjen mekot tehtyä, vaikkakin huppumekon sain valmiiksi pari viikkoa laneja myöhemmin.

Kaikesta huolimatta...

Huom. Saa nauraa!

Tästä se alkaa (sisältää 5 kohtaa), kirjoitettu heti laneista seuraavana päivänä, ettei pääse unohtumaan:

Ensinnäkin; olin siellä ihan yksin (jos ei sokerimuurahaisia lasketa) koko ajan. Kukaan ei tullut. Ei kukaan. Joku siivooja kolisteli rapussa ja olin jo toiveikais. Huoh. Ei kuitenkaan mulle seuraa.

Toiseksi; siellä ei ollut minkään sortin soitinta, radiota, mankkaa tai vastaavaa. TV oli, littana vieläpä, mutta siinä ei ollut MITÄÄN manuaalisäätönappia. Eli olis tarvinnut kaukosäätimen (Raija, jonka kanssa tiloista sovittiin, itse kertoi että mietti että jättääkö se sen saataville, mutta päätti puolestani, ettei sitä tarvita). Kotoa lähtiessä nappasin lakkihyllyltä nappikulokkeet, että saan edes puhelimella kuunnella musiikkia tarvittaessa, mutta hoksasin jo autossa, että eihän mulla ole kännylaturia mukana ja akkua ehkä 2 pykälää. Nooh, vois sillä silti vähän edes kuunnella. Mutta ei. Ne ei olleetkaan mun kännykän nappikuulokkeet, jotenka eivät yhteensopineet. Perkele. Ollaan sitten hiljaisuudessa. Yksin. 8 tuntia. "Ylhäisessä yksinäisyydessä ja hiljaisuudesta nauttien." Näin yritin itseäni tsempata. En voinut kuitenkaan poistua kun joku olis voinut just silloin yrittää tulla paikalle, ja ihmetellyt että eikö täällä olekaan mitään.


Kolmanneksi; keitin kahvia ilman sitä varsinaista mittaa. Tuli ihan liian laihaa, teetä melkeimpä. No kun kerran puoli pannua olin keittänyt, niin en muka raaskinut pois heittää. "Keitän sitten parempaa, kun tulee seuraa". Paskat. Yritin myöhemmin juoda vielä kupillisen. Mutta oli se edelleen pahaa.

Neljänneksi; Sain ommeltua yhden mekon. Siis yhden. (Monet ovat saaneet tehdyksi useita paitoja, housuja ja pipoja yhden päivän aikana. Selvisi kyllä sitten tänään, että ne jotkut olivat leikanneet kaikki kankaat etukäteen, että laneilla tarvii vain ommella.)Nimesin sen epäonnen mekoksi. Kaavat olivat kirjasta "Mekkotehdas", jonka ohjeilla en ollut aiemmin ommellut mitään. Eipä siinä. Sen kirjoittajilla oli vähän erilainen ohjeistustyyli kuin esim. Ottobrellä tai Suurella Käsityölehdellä. Tästä seurasi väärintulkintoja ja 3-kertaisen tikin purkamista. Siis sitä joustavaa, kestävää tikkiä, mikä ommellaan ompelukoneella "kaks-eteen-yks-taakse", jotta se on superkestävää. Joo, trikoo ei meinannut kestää sen purkamista, niin vahvaa se oli. Eikä sitä purettavaa ollut kuin ehkä 20cm! Onneksi ei enempää..Vaikka tuossakin meni aikaa varmaan puoli tuntia. Jos olis ollu joku toinen paikalla, niin siltä olis voinut kysyä "miten sinä ymmärrät tän ohjeen?" Noh. Kyllähän kaava oli tarkoitettu joustamattomalle puuvillalle, ja trikoomekon olisi varmasti saanut tehtyä helpommallakin tavalla, mutta kun tuo Katariina on niin kaunis malli. Sain siis mekon kuitenkin valmiiksi, jee! Esikoiselle ompelus hoidettu, seuraavaksi Kuopukselle tekemään.


Sinivalkoinen sydäntrikoo on Liandlon, ostin palan kirppikseltä. Vihreä trikoo on Royal-tuotteelta. Kuminauhat jotain mitä-lie. Kaava: Mekkotehdas, Katariina koko 116cm.

Mekko on symmetrinen edestä ja takaa - lapsen on helppo pukea se itselleen kun ei ole väliä, kummin päin se tulee.

Viidenneksi; Ajattelin, että kun kerran Esikoiselle "taistelin" noin haastavan mekon, niin en ota Kuopuksellekaan sitä helpointa ja yksinkertaisinta. Mutta mutta. Noh, valitsin siitä uudesta Ottobre Design (3/2013)-lehdestä sellaisen huippusöpön huppumekon, johon ihastuin heti ensi vilkaisulta. Kaavojen piirtäminen meni vielä ihan ok, samoin kankaan leikkaaminen. Mutta kun siihen tuli sellaista läpinäkyvää framilon-nauhaa, jolla saa rypytyksiä tehtyä (ihan helvetin vaikeaa, vaikka tätäkin mallia kannustettiin ompelemaan sanoilla "niin helppo malli, että vasta-alkajakin siihen pystyy"), ja resorikanttaukset hupun reunaan (tai ehkä se olikin tämä se "haastava osio"). Hupusta tuli ruma, lörppö. Siinä vaiheessa ajattelin kuitenkin, että kello on 17.30, että jos vaan jatkan, enkä anna tuollaisen pikkujutun häiritä, saan mekon valmiiksi ennen seitsemää (lanit kestivät siis klo 11-19). Lopulta annoin periksi kun onnistuin saumurilla "ajamaan" liian läheltä framilonia, jolloin apuommel-siksak purkautui, eikä kauniista rypytyksestä ollut enää muuta kuin epämääräisiä paukamia jäljellä.

Ja resoritkin vetää vääriin suuntiin.

 Että siihen loppui. Pinna nimittäin. Kello ei ollut vielä kuutta, kun söin kyynelten valuessa viimeiset eväät (maitorahkaa ja mustikoita ja viinimarjoja, joissa ei ollut tarpeeksi makeutusainetta). En ollut vihainen, kun vaan tosi, tosi surullinen. Päätin, että teen sen huppumekon joskus kotona valmiiksi. Soitin Miehelle että laitatko saunan lämpiämään seittemäksi. Siivoilin jälkeni, lukitsin ovet ja ajoin kotiin. Saunassakaan kyyneleet ei lakanneet ja tytöt kävi lohduttamassa ja halaamassa. Ja Mieskin puhui rohkaisevia sanoja. Oli vaan ihan kamalan paha mieli. Ja varmaan väsykin. Olin nukkunut vähän huonosti edellisenä yönä, kun jännitin tietenkin laneja ja Kuopus itki monta kertaa yön aikana. Nyt viime yönä kylläkin nukuin 11h ilman taukoja, kun olin jo iltakymmeneltä ihan poikki ja menin nukkumaan.

Helman framilon sentään säästyi saumurin terältä.

Lörppö huppu.

Ruma, ruma, ruma. Trikoo silti nätti. :)

Toivottavasti sait hyvät naurut (kuitenkin nauroit, älä yritä väittää muuta!:D). Minä ainakin nauroin kun luin Miehelle ääneen nuo kohdat 1-4. Ensi kertaa ajatellen ainakin siskoni on lupautunut tulemaan paikalle, vaikkei ompelisikaan mitään :) <3


Lime bambi-trikoo on Royal-tuotteelta, violetti resori oman kangasarkun löytöjä. Framilon mahtaa olla Eurokankaasta. Nepparit Prym, hieman liian isot, mutta en halunnut enempää venyttää mekon valmistumista, joten saa kelvata.

Valmis huppumekko edestä, Little Elephant, OB 3/2013, koko 86cm.

Takaa.

Sovitus. Hyvin sopii.

Helma yltää polviin asti.

Tähtipipo äiteelle

 Äitini ihastui kevätpipooni niin, että päätin tehdä hänelle oman. En kuitenkaan halunnut tehdä ihan samanlaista, enkä olisi voinutkaan kun pallotrikoo on liian vähissä, eikä näin pikkupuhteita varten uutta kangasta/trikoota ostella. Minä ainakaan, kun kerta voi tilkkuvarastoja pienentää.

Etupuolella raitatrikoo leikattuna n.45 asteen kulmassa. Muotolaskos huvikseen vähän sivussa. Oikeasti se oli pakko laittaa tuohon kun trikoota oli niin niukasti jäljellä.

 Tähden olen virkannut ilman ohjetta valkoisesta Novitan Säde-langasta 3,5 koukulla (langassa on valmiiksi paljetteja, ihanaa!). Sitä ei kyllä paljoa uponnut tähteen (tai linnun p*skaan, kuten äitini kuvion näki. Kiitos.) Mietin pitkään, että ompelenko nappeja tuohon tähden keskelle, mutta se olisi saattanut alkaa muistuttaa meritähteä liiaksi. Tai emminä tiiä, olisko sekään haitannut. Mutta se nyt kuitenkin on ilman nappeja. Voihan ne lisätä myöhemmin, jos se kaipaa uudistusta. Värivaihtoehtona tähdelle oli tämän valkoisen lisäksi tumman violetti, tosi kaunis sekin, mutta ajattelin tämän olevan valoisampi ja sopivan näin paremmin tähän vuodenaikaan. Talvella ehtii synkistellä. Ja muutenkin tämä tällaisena musta-valko-harmaana menee tosin monen vaatteen kanssa yksiin. Violetti olisi ehkä karsinut vaihtoehtoja. Pipo on kaksinkertaista trikoota, sisäpuoli perus mustaa, ihanan pehmeää ja sileää trikoota.

Takaa raitatrikoo leikattu suoraan, mutta muotolaskos edelleen hieman sivulla.

Käsintehty.

 Ja sitten sovituskuvia. Toimin itse mallina, ja pikapikaa otin tärähtäneitä kuvia, ennen kuin lähdettiin vapun vietosta (mummulasta) kotiin. Meillä on aikalailla samankokoiset päät, joten sama kai tuo, kumpi on mallina. Ja äitimummulla oli kiireistä meidän tirpanoiden kanssa.

Minä ainakin tykkään lopputuloksesta, ja olihan tuo äitikin mielissään kun sai uniikin pipon.

Ja vielä lopuksi, TERVETULOA uudet lukijat! :)