Barbin kesävaatteita

Jopas olen käynyt hiljaiseksi blogi-rintamalla. Tämä johtuu kyllä siitä, että olen siirtynyt keikkailevan kotiäidin roolista perheen täysivastuiseksi elättäjäksi mieheni jäädessä koti-isäksi. Ollaan siis moterni-perhe. :D Käsitöitä olen kyllä tehnyt, mutta niiden bloggaaminen on vaan kertakaikkiaan jäänyt. Osittain sen tähden, että oma läppärini ei aina halua olla www:n kanssa välillä missään tekemisissä ja tälle mieheni koneelle pääsee aika harvoin niin pitkäksi aikaa että ehtisi blogata. Mutta, mutta. Itse asiaan.

Ompelin joululahjaksi Barbin vaatteita. Tämmöisiä perusvaatteita kesäksi. Tai miksei talveksikin.

 

 Paidan kaava on tuhannenvanha Suuresta Käsityölehdestä löydetty aarre. Numero oli 10/1997. Samassa lehdessä on muutenkin paljon Barbien ja vauvanuken vaatteiden kaavoja. Paitaan tarvittiin vain tilkku trikoota. Niskaan laitoin vain yhden nepparin, jotta pukeminen olisi mahdollisimman helppoa. Sen tilalle voisi ommella esim. tarranauhaa.

Hameita tein kaksi, molemmat omalla kaavalla. Tai siis ilman kaavaa. Ruudullinen puuvillakangas syntyi pienistä tilkuista, jotka jäi yli yhdestä pupusta, jonka tein tuoreelle kummipojallemme. (Pupu jäi tietenkin kuvaamatta!) Hameessa on vyötärökaitale joka jatkuu nauhoiksi.

Salsahameessa on oikeasti käytetty vain kahta eri kangasta, kun tuo "yksivärinen" on toiselta puolelta oranssia ja toiselta punaista. Aika kätevää, etten sanoisi. Se, ja kukallinen ovat molemmat puuvillaa. Hame on ommeltu kolmesta suorakaiteen mallisesta suikaleesta. Mallasin niitä suoraan nuken päälle, että kuinka korkean kaitaleen mistäkin kankaasta haluan. Ylin kaitale on n.15 cm (lantion ympärys + esim.5cm). Korkeus n.5cm. Vyötärölle ompelin kuminauhakujan. Keskimmäinen kaitale on n.20cm pitkä ja max.10cmkorkea. Alimmainen kaitale on luonnollisesti pisin, ehkä 30cm (saisi ehkä olla enemmänkin) ja n.7cm korkea. Rypytin yläreunan perinteisesti käsin apulangalla keski-ja alakaitaleeseen. Lopuksi pujotin 0,5cm kumpparin kuminauhalujaan ja tein solmun. Nuo mitat on todellakin noin-mittoja, kun en tullut mitanneeksi ompeluvaiheessa niitä, ja nyt ne on jo toisella puolella maata.

Ihanaa käsityövuotta 2014 kaikille! <3

Arvontapalkinto minulle ja Käsityömessut 2013

Voitin syyskuussa jo Viis viikolla-blogin arvonnasta 30e arvoisen palkinnon Royal-tuotteelta. Toivoin unisex/tyttö-pakettia, ja tällaisen sain. KIITOS!

Kuvassa kankaat esipestynä. Rinkulatrikoota 53 x 160cm, Flamingoja 46cm x 170cm, oliivin vihreää Linnunrataa 55cm x 170cm ja ekologinen pöytäluutu. Tosi mieluisia kaikki. <3 Suunnitelmissa on ainakin linnunradasta yhdistettynä tumman ruskeaan trikooseen (vielä hankkimatta) jotain itselleni. Muusta ei vielä tietoa. Onko ehdotuksia? Millaisiin kankaisiin yhdistäisitte?

Ja sitten ne käsityömessut. Se on jo joka vuotinen perinne, että kälyn kanssa sinne suunnataan. Tällä kertaa Annikin lähti mukaan. Tässäpä kuva siitä, mitä sieltä lähti mukaan:

Värjättyä villaa (niistä teen monster high-nukeille rastahiukset), Hot fix-kalvoja (kuvasta puuttuu samasta pöydästä ostetut kiinnisilitettävät strassit), kirjottuja huopapalloja, 1 puinen maatuskahelmi, silikonilankaa lasten helmipujotusaskarteluihin, led-valot joulupalloa varten, parille nelikymppiselle arvoisensa lahjat Lauraselta, Naavalaisen kangastilkkuja.
Sekä Teippitarhalta parit teipit.

Paljon muutakin olisin halunnut ostaa, mutta kun raha ei vielä tänäkään päivänä kasva puissa.

Kesäinen setti. Luit oikein.

Trikoo-ompeluharjoituksia tein kesällä, ja tämä pöllö-setti on yksi niistä. En vaan ole saanut blogatuksi tätä aiemmin. Ehkä odotin, että saan setistä myös sovituskuvia otettua, mutta lopulta päätin että olkoot. En ole sitä tyyppiä, joka pukee vaatteen päälle (ainakaan pienen lapsen) vain jotta saa otettua kuvia vaatteesta. Vaikka ehkä pitäisi, kun kerran oma blogikin on.

Kokeilin tehdä myös itse vaatemerkkejä. "Kangastulostuskalvoa" (en enää muista sen oikeaa nimeä) ostin joskus Sinellistä siltä varalta että sitä joskus tarvitsee. Mummuni sanookin "aika tavaran kaupitsee". Mulla vaan on huono tapa kerätä kaikkea kivaa kaappeihin, kun niistä voi sitten joskus tehdä jotain kun aikaa on. Mutta niille kalvoille nyt kuitenkin tuli oikeasti käyttöä. Vaatemerkin toisella puolella lukee AstaKos tän teki kuten kuvasta näkyy, ja toisella puolella astakostanteki.blogspot.fi. Ohjeessa sanottiin, että kestää konepesun 30 asteessa. Body on pesty nyt useampaan otteeseen ainakin 40 asteessa, eikä teksti ole haalistunut (se oli siis alkujaankin harmaa).

Bodyn ja housujen kaavat on OB 3/2013 lehdestä. Kaavamuutoksia tein sen verran, että bodyyn lisäsin nepit olan saumaan ja housuihin lisäsin eteen sauman vahingossa. Ehkä ensi kerralla huomaan kaavamerkinnän "taite".

Vaan olihan se neppien kiinnittäminen yhtä helevettiä. Näin suoraan sanottuna. Tein sen virheen, että käytin halpis-neppareita. En muista enää mikä niiden valmistaja on, mutta samassa setissä oli neppareita, sirkkoja, edellisille pihdit sekä nahkapasko. Kaikki ihan paskoja! :D Kourallisen jouduin kaikkiaan irrottamaan kun ne eivät pysyneet ja piikit taittui niistä miten sattui. Päätin että halpaan en enää sorru, ja kävin kaupungilta ostamassa Prymin neppareita ja Prymin nepparipihdit. Jopa vain helpottui homma. Kuvissa nyt kuitenkin on niitä halpapaskoja, kun en jaksanut enää alkaa uudestaan kuvaamaan samoja asioita. Prymin nepit on hieman isompia kuin nämä kuvissa näkyvät halvat.

Nämä taitaakin olla niitä Prymin neppareita.

Etupuolelle tein pienen taskun, kun tuntui että se sopisi siihen hyvin.

Takapuoleltakin body näyttää kivalta. Tykkään näistä väreistä tosi paljon, ja suunnittelinkin että teen vielä lisäpätkät hihoihin jotta tätä pystyy pitämään talvellakin. Näissä trikoissa on varmaan seassa elastaaniakin, kun ne on niin ihanan pehmeää! <3

Bodyn helmaresoria ommellessa repesin täysin, kun tulin sivusauman kohdalle. Olin onnistunut luomaan koko rivin derp-pöllöjä!

Ihanan syksyistä sunnuntaita sinulle!

Nukkien maailmaan

Bratzit ja Moxiet ja Monster high't, nehän on kaikki samanlaisia? Not.

Jos googletat kuvahaulla "monster high custom", niin saatat yllättyä. Monster high-nukkien kasvot on kaikki keskenään erimallisia, ja niihin on muotoiltu myös silmät. Toisin kuin Bratzeilla ja Moxieilla. Kun tehdasmaalatut kasvot poistaa, voi tilalle luoda aivan uusia ilmeitä ja hahmoja. Lisäksi jos osaa tehdä jotain noille hiuksille (suoristaa/kihartaa/värjätä/tehdä peruukin tai käsittääkseni vaikeimpana, rerootata), niin näiden muotinukkien ulkonäköä voi muokata todella paljon. Jopa niin, ettei edes hoksaa ilman ennen- ja jälkeen-kuvia, miltä nukke aiemmin näytti.

Tässä esimerkkinä Abbey Bominable customoituna (kuvat lainattu netistä):

Ennen

Jälkeen

 Alice in Wonderland, lue lisää tästä blogista

Olen ihan tosi helppo innostumaan uusista asioista, varsinkin kun kyse on käsitöihin liittyvistä asioista. Anni-siskoni on tässä hiljan alkanut kokeilemaan Monster high-nukkien customointia, ja minä olen ihan haltioissani. Ostin ebayn kautta pari leikittyä nukkea, Draculauran ja Frankie Steinin, jotta minäkin pääsen osalliseksi testailuista. (Tokihan ihan uusiakin nukkeja voisi customoida, mutta se sotii minun ja siskoni kierrätys-ajatusmaailmaa vastaan.)

 Päällään Draculauralla oli uima-asu ja Frankie Steinilla kouluvaattet. Mukana tuli myös pientä rekvisiittaa; mm. aurinkolasit, aurinkorasva spf 500 ja yksi ständi. Heti kättelyssä käytin tytöt hiustenpesulla, sen verran tahmeat tukat niillä oli.

Sovittiin siskon kanssa vähän sellaista, että hän maalaisi minun nukkien kasvot uusiksi ja minä ompelen hänen nukeille vaatteita. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa, millaisia vaatteita haluaisi, joten ajattelin vetää hatusta jotain.

 Tällainen viileän violetti halterneck-mekko valmistui sinisen kylmälle Ghoulialle. Sanoin Annille kyllä jo, että en tiiä raskinko antaa tätä ollenkaan kun tuli niin kiva. Mutta siis totta kai annan, jos tämä vaan Annia miellyttää tarpeeksi.:)

Tämä kuva ei ole paras mahdollinen mielestäni hyvin onnistuneesta helman rypytyksestä.

Frankie Stein sai toimia mallina, kun sekin on tuollainen sinisävyinen. Hiukset piti sitaista kiinni kangassoirolla, kun ne hankaloitti pukemista.

Takaa selkä jää paljaaksi, niinkuin halterneckeissa yleensäkin. Pikkuisen tuosta takakappaleen yläosasta voisi ehkä seuraavaan versioon ottaa kapeammaksi, se nimittäin aavistuksen lörpöttää.

Sain taas todeta, että pienen kangaspalan ompeleminen ompelukoneella on aika haastavaa - pari kertaa meinasi koko mekko kadota koneen sisään (älä kysy miten se on mahdollista! :D). Osan ompelinkin käsin. Reunat huolittelin siksakilla. Kaava on omani. Kangas on kimalteista trikoota. Oikeasti se on SPR Kontista ostettu 2e:n paita (oli vieläpä 50% alennuksessa, alkuperäinen hinta 4e).

Millaisia vaatteita sinä olet tehnyt nukeille?

C-kasetin uusi elämä

Jossain päin nettiä törmäsin tämänkaltaiseen ihanuuteen:

Vanhalle kunnon C-kasetille uusi elämä. Kukkaro. Mahtuu kortteja, kolikoita ja seteleitä. Tai tietenkin riippuu siitä, että paljonko sulla niitä on! ;D Tokihan näitä voi kantaa useampia mukana...

 Mutta kun en raaskinut omia vanhoja kasetteja tähän projektiin käyttää, huutelin facebookissa Roskalava Oulu + lähiympäristö- ryhmässä, että josko joltain joutais kasetteja uuteen kotiin. Niinhän siinä kävi; saman päivän aikana kaksi ihmistä lahjoitti pussillisen kasetteja. Kiitos heille!

Ohjeet löytyi tekemiseen esim. Youtubesta. Myös kuvallisia, sanallisia ohjeita löytyy kun googlaa "diy casette wallet".

 Missään en nähnyt käytettävän mitään kivaa blingblingiä koristamaan vetoketjun päitä, mutta minusta näytti että jotain niihin pitää lisätä.

 

Miehelle pelkistettyä mutta viimeisteltyä.

Naiselle vähän enempi sälää.

Käänsin vuorin reunat jotta nekin olisi siistit, eikä lähtisi purkautumaan.

 Vetoketjut on ainakin kertaalleen kierrätettyjä. Kokoaminen tapahtui kuumaliimalla. Poppaa, auts!!

Pretty little things. Muistaakseni jostain Seppälän pikkupöksyistä.

Kaksi ylintä meni lahjaksi veljelle ja kälylle. Alimman kohtalosta en tiedä vielä.

Napeilla on kaksi funktiota: Näyttää hyvälle ja niistä saa hyvän otteen kukkaroa avatessa ja sulkiessa. Ne on ommeltu kiinni karhunlangalla, joten kestävät vetämistä.

Sahalaitapipo ja lankaleikkurin pussukka

 Keväällä kun siskoni oli Islannissa vaihdossa, halusin ilahduttaa häntä postittamalla kaukomaille pipon lämmittämään päätä ja mieltä. Mitäs kävikään? Aika usein minulla venähtää asioiden aloittaminen, ja niin kävi tälläkin kertaa. Tajusin kuitenkin, että on liian myöhäistä lähettää pipoa, joten lähetin tyttäreni askarteleman kortin sentään. Sekin jäi silti niin viime tinkaan, että ehdin lähettää sen vasta viimeisellä viikolla, ennenkuin Anni suuntasi jo Suomeen.

Vaan en hoksannut, että Annilla on lähtö majapaikalta jo maanantaina aamuyöstä, eikä millään olisi enää ehtinyt saada kirjettä...Tästä seurasi pieni sanaharkka netin välityksellä siitä, "miksi kaikki pitää aina tehdä niin viime tingassa" ja "miksi kuitenkin halusin yrittää ilahduttaa, vaikka tiukille meneekin". Tuosta yömyöhäisesti keskustelusta oli sentään se apu, että Anni saattoi jättää viimeiset ISKinsä majapaikan huoneen pöydälle avainten ja viestin emännälle "Lähettäisitkö minulle tulevan kirjeen Suomeen, kiitos" kanssa.

Olisin halunnut sivusaumaan "nuolia", siksi kappaleet on leikattu vinoon. Tässä pipossa, tasaisilla suorilla raidoilla se onnistui kuitenkin paremmin.

Hain Annin lentokentältä ja annoin pipon hänelle siellä. Mieluinen oli.

Trikoot on Royal-tuotteelta ja malli on oma.


Sain Annilta viime vuonna joululahjaksi Cloverin lankaleikkurin. Tosi näppärä työkalu käsityökassissa pidettäväksi (tämän saisi kuulema viedä lentokoneeseenkin, mutta saa nähdä milloin sitä pääsee itse testaamaan). Halusin tehdä sille suojapussin, ettei se katkoisi lankoja itsekseen lankakassissa.

Tein pussukasta sen verran matalan, että leikkuri on helppo poimia käyttöön. Kangas on Marimekon Ananasta jämäpala ja satiininauha on nauhalaatikon löytöjä.

 Ja miten kävi sille tyttäreni taiteilemalle kortille? Majatalon emäntä oli kiltti ja postitti sen Annille Suomeen. Lämmitti se mieltä vielä sittenkin.

Kiitos! (parempi myöhään kuin ei milloinkaan!)

Olen ollut onnekas tänä vuonna. Monellakin tapaa, mutta se mitä tarkoitan nyt erityisesti on se, että olen voittanut blogi-arvonnoissa jo kahdesti. Vaan mitäpä tekee Asta? Unohtaa kiittää blogissaan.

Ainakin Maiskua unohtui kiittäminen julkisesti. Maiskun käsistä - blogissa voitin jo toukokuussa sahalaita-trikoota yhden metrin verran (Käpyseltä). Kuvassa trikoo on esipesty, mutta silittämättä se on vielä jäänyt. Aivan ihana väri! Sini-vihreää siksakkia toinen puoli leveydestä ja turkoosi-vihreää se toinen puolikas leveys.

Alkukesästä Raahessa käydessä löysin Löytö-palasta (palvelu on ihan omaa luokkaansa! Käykää vaikka kokeilemassa. Moni oululainen liike jää tässä asiassa jalkoihin.) aivan ihanaa valaskala-trikoota sahalaidalle kaveriksi. Samalla kertaa ostetut muut trikoot on jo päässeet vaatteeksi asti. Tämä olisi seuraava projekti.

Suoraan sanottuna en varsinaisesti muistanut voittaneeni tätä sahalaitaa edellisellä viikolla. Ja toisaalta en kyllä siinä vaiheessa tiennyt väriäkään sille. Eli oli tosi hyvä tuuri, että sattuivat sopimaan näin hyvin yhteen! Näistä tuleepi mekko ainakin esikoiselle. Voi olla että kuopuksellekin, mutta kun hänelle olen tehnyt yhden setin niistä toisista trikoista ihan vasta...Postaan sen kunhan kerkiän.  
Kiitos Maijalle raikkaasta trikoosta!

Toinen arpavoitto osui kohdalleni Viipula Vaapula Vot - blogista. En tiennyt edes osallistuneeni arvontaan koska kävin kesäkuussa niin harvoin blogeja katselemassa (tai omaani päivittämässä), mutta arvonnassa olikin kiva lisä; arvonta niille, jotka ovat tietyllä aikavälillä käyneet kommentoimassa Mandan blogia. Onneksi kävin sitten loppukuusta sopivasti vilkaisemassa huomatakseni että olen voittanut. :) Sain toivoa vaatetta lapselle tai asustetta aikuiselle.

Täältä voit katsoa Mandan ottamat kuvat ja tarinan voitto-puseron takaa, ja tässä näet puseron onnellisen omistajan. Toivoin reipasta, värikästä, ja ei liian prinsessaa tai hörhelöä. Sitäpä en maininnut, että tyttären lempivärejä ovat keltainen ja punainen.

116cm näyttää olevan juuri sopiva, kuitenkin niin että kasvun varaakin vielä on.

Onneksi tänään on sen verran vilpoisempi päivä, että Esikoinen sai pitää tätä ulkonakin. Toisaalta, ei sen kesän nyt ihan vielä tarvis olla ohi...

Mielissään tyttö poseeraa.:)

Kiitos Mandalle pirteästä paidasta!