tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kesä, legginsejä ja kynäpenaali

On korkkarii, on leggarii, on glitterii, tekoripsii
Irtohiuksii, juo kuoharii, ota kuvii

Erin - "Ei taida tietää tyttö"

Pakko oli lainata Eriniä tähän alkuun. Se sopii niin hyvin minun, ja meidän kesään. Olen käyttänyt korkkareita (juhlissa), olen ommellut leggareita, joissa yksistä on myös glitterii. Olen kokeillut ensimmäistä kertaa elämässäni tekoripsii (eikä varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi, oli se sen verran wow -tunne). Noh, irtohiuksia ei kyllä kuitenkaan, ellei keppihepan harjaa lasketa...Kuoharia olen juonut ja kuvia on otettu.

Legginsit on ommeltu jostain vanhemmasta Suuri käsityölehdestä koossa 110cm. En millään löytänyt kaavaa enää! Perhanan sekasotku! Enkä muista ulkoa, mikä lehti oli kyseessä. Ja suorastaan inhoan tuota Suuren käsityölehden hakutoimintoa. Se vaan ei toimi. (Hakusanoilla esim. "naamiaisasu" tai "halloween" luulisi löytyvän jotain, mutta kun ei niin ei.) Ne oli lepakkomiehen/marakatin naamiaisasun pöksyt, mutta lyhensin lahkeita n.10cm, jotta sain kesämitan niihin.

Edit: Ohje SKL 4/2011.


Pöllötrikoo saa nämä legginsit näyttämään pyjamahousuilta, enkä tietenkään tullut ajatelleeksi sitä kankaita valitessa. Ne on kyllä silti olleet päivällä käytössä, eikä kukaan ole tullut sanomaan että hei, tytöllä on yöhousut jalassa.  Nämä muut trikoot ovat marinoituneet ja ihan tarpeeksi kauan (ainakin 8 vuotta tuo disney-trikoo).


Osaatteko arvata, mitkä on Esikoisen lempparit? No My little pony-leggarit tietenkin. "Äiti, nämä on  i h a n a t". Kylläpä sitä tunsikin onnistuneensa. Jes!

Kiinnisilitettävä kuva, jossa myös glitteriä, tilattu ebaysta. Ohjeessa suositeltiin vaaleaa kangasta taustaksi, joten tein siitä tällaisen merkin lahkeeseen.

Ensimmäisinä ompelin oikeasti nämä oranssi disney-housut, ja sovitusvaiheessa huomasin, että saumurin asetukset ei olekaan ihan kohdallaan. Housut pysyy kasassa, joten en jaksanut ommella uudestaan, vaikka saumat vähän irvisteleekin. :P "Kukkaan muu huomaa kuitenkaan!"

Sovituskuva. Kyllä, lemppari-legginsit. Ja siskolla pöllötrikoosta pipo, kas kun rantakaupungissa tuulee!
Ihana, ihana kesä ja vierailut mummuloihin, ja tässä tapauksessa pappalaan. Papan pihassa ei ole varsinaista leikkipaikkaa, joten lähdettiin kaupungille tutkailemaan. Johan oli hauskaa!



Tytöt ovat innostuneet värittämisestä niin kovasti, että puu- ja vahavärien pahviset kotelot ei enää pysyneet kasassa, joten oli pakko ommella penaali.


Puuvillakangas on Eurokankaan palalaarista. Kestovaippakangas (vuori) jostain nettikaupasta kauan sitten tilattu. Vetoketju on kierrätetty. Ohje on sellanen tosi simppeli, johon youtubesta löytyy tutoriaali. Heh, "tosi simppeli". Mulla on tämä avaruudellinen ajattelu joskus tosi tökkivää. Nytkin jouduin vähän väliä katsomaan tutoriaalia uudestaan, jotta laitan kangaspalat oikein päin toisiinsa nähden ja vetoketjun oikeaan väliin. :D Kuka muu teki yläasteella kahdesta A4-kokoisesta kangaspalasta penaalin, joka suljetaan 3 nepparilla? Minä en ymmärrä vieläkään, miten se taiteltiin, että se saatiin niin siistiksi. :D

 Hyvin mahtuu kynät.




Ei se taida ihan symmetrinenkään olla, mutta tää on näitä pikapuhteita, kun on pakko saada nopeasti valmiiksi.:P



Toisinaan olen muka tosi ylpeä siitä, että osaan ommella hyvin. Sitten tajuan, että en jaksa silittää kankaita enää siinä vaiheessa kun alan kuvaamaan valmista tekelettä, ompelujälki olisi monesti korjattavissa ja muutenkin yleisilme on vähän repsottava. Sitten annan itselleni anteeksi. "Olen liian ankara itselleni", sanon. Toisinaan sitten taas teen ihan viimeisen päälle. Silitän melkein joka välissä. Puran jos on purettavaa, ompelen uudelleen ja puran ja ompelen niin kauan että olen täysin tyytyväinen. Vaihtelevaa siis. Loppujen lopuksi, olen tyytyväinen siihen, että olen saanut aloitettua jonkin työn, ja tehtyä sen loppuun asti. Yleensä lopputulos on kuitenkin vähintään ihan kiva.


Kaverini pyysi minua tuunaamaan äitiystunikasta hameen jossa trikoovyörätö. Aikaa meni 20 minuuttia. Jälki oli siistiä. Kaveri enemmän kuin tyytyväinen. Tuli tosi hyvä mieli itsellekin. Toisinaan onnistuu. Mutta siitä hameestapa ei olekaan valokuvaa todisteeksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti