maanantai 12. elokuuta 2013

Sahalaitapipo ja lankaleikkurin pussukka

 Keväällä kun siskoni oli Islannissa vaihdossa, halusin ilahduttaa häntä postittamalla kaukomaille pipon lämmittämään päätä ja mieltä. Mitäs kävikään? Aika usein minulla venähtää asioiden aloittaminen, ja niin kävi tälläkin kertaa. Tajusin kuitenkin, että on liian myöhäistä lähettää pipoa, joten lähetin tyttäreni askarteleman kortin sentään. Sekin jäi silti niin viime tinkaan, että ehdin lähettää sen vasta viimeisellä viikolla, ennenkuin Anni suuntasi jo Suomeen.

Vaan en hoksannut, että Annilla on lähtö majapaikalta jo maanantaina aamuyöstä, eikä millään olisi enää ehtinyt saada kirjettä...Tästä seurasi pieni sanaharkka netin välityksellä siitä, "miksi kaikki pitää aina tehdä niin viime tingassa" ja "miksi kuitenkin halusin yrittää ilahduttaa, vaikka tiukille meneekin". Tuosta yömyöhäisesti keskustelusta oli sentään se apu, että Anni saattoi jättää viimeiset ISKinsä majapaikan huoneen pöydälle avainten ja viestin emännälle "Lähettäisitkö minulle tulevan kirjeen Suomeen, kiitos" kanssa.













Olisin halunnut sivusaumaan "nuolia", siksi kappaleet on leikattu vinoon. Tässä pipossa, tasaisilla suorilla raidoilla se onnistui kuitenkin paremmin.


Hain Annin lentokentältä ja annoin pipon hänelle siellä. Mieluinen oli.


Trikoot on Royal-tuotteelta ja malli on oma.


Sain Annilta viime vuonna joululahjaksi Cloverin lankaleikkurin. Tosi näppärä työkalu käsityökassissa pidettäväksi (tämän saisi kuulema viedä lentokoneeseenkin, mutta saa nähdä milloin sitä pääsee itse testaamaan). Halusin tehdä sille suojapussin, ettei se katkoisi lankoja itsekseen lankakassissa.

Tein pussukasta sen verran matalan, että leikkuri on helppo poimia käyttöön. Kangas on Marimekon Ananasta jämäpala ja satiininauha on nauhalaatikon löytöjä.






 Ja miten kävi sille tyttäreni taiteilemalle kortille? Majatalon emäntä oli kiltti ja postitti sen Annille Suomeen. Lämmitti se mieltä vielä sittenkin.



1 kommentti:

  1. Hahhah, just viime viikollakin puhuin kaverille siitä miten minä oon aina ajoissa ja kaikki muut myöhässä, se on hyvin turhauttavaa. Enkä osaa itse olla myöhässä.

    Yks päivä koitin mennä tuo pipo päässä uimahallille ja iskä soitti perään hämmentyneenä että miksi ihmeessä menin PIPO PÄÄSSÄ niitten talon ohi. Kumma kun koko nuoruus ollu sitä että valitetaan kun ei oo pipoa ja sitten kun se ON, niin valitetaan taas. (ja otin sen pian pois, ihan liika lämmin tuli)

    VastaaPoista